13.12.05

Makkarakeittoa nakkisormista


Jotenkin sitä ymmärtää miksi koirat eivät ole valloittaneet maailmaa, kun joutuu itse kokemaan peukalottomuuden autuuden. Allekirjoittaneella on jo veitsikielto keittiössä (vaikkakin omasta mielestään täysin perusteettomasti) ja nyt myös kaikenlainen kuoriminen on pannassa. Syynä on tämä kapine (kuvassa vasemmalla) eli pikakokki Jamie Oliverin pikakuorintaveitsi. Tuossa esittelykuvassahan on oikealla mallikuva siitä, miten härpäkettä käytetään, mutta jostain sadistisesta syystä Suomeen tuodussa versiossa samassa kohtaa on kuva Jamiestä slicettamassa valonnopeudella jotain tunnistamatonta (kenties peukaloaan?) eikä koko pahvilärpyskässä ole niin minkäänlaista opastustekstiä taikka kuvaketta opastamassa tumpeloa.

Hommahan siis on tämä. Lauantai-ilta, nälkä. Takana rentoa loungeailua reggaen tahtiin kotisohvalla. Operaatio makkarakeiton tulisi alkaa piakkoin ja chefimme suuntaakin kyökin puolelle preparoimaan potaatteja.Tässä vaiheessa hän ei vielä ole tietoinen ex tempore-ideastaan valmistaa vanhaa suomalaista perinneruokaa eli veripottuja kynsisilpulla. Hetken uutta kuorinta-aparaattiaan tsekkailtuaan sankarimme päättää tarttua reippaasti toimeen (eli perunaan) ja vetäisee reippaasti itseensäpäin sluikkaan perunan pintaa pitkin. Äkillinen 'knah'-ääni ja jumituksen tunne, kun hiukan liian hätäinen kokkimme havaitsee tapahtuneen. Täysin rauhallisena hän asettaa punertavan perunan tiskipöydälle itsemurhavälineen kera ja astelee hieman hämmentyneenä kylpyhuoneeseen. "Ohoh, kävipä hassusti, kynsi taisi mennä hieman lastuksi... No ei hätää, onhan sitä ennenkin menny hieman ihoa joukkoon... No niin, verta alkaakin jo sieltä pulputa...Eihän tätä kynnenriekaletta kannata tässä roikuttaa, revitään se pois... noooiiinnnNNNAAARRRRGGGHHHHHHHHH!!!!!!!!!!!!!!!!!"

Omakohtaisesta kokemuksesta voin kertoa, että rauhallisena pysytteleminen on hieman hankalaa siinä vaiheessa, kun tajuaa ettei verenvuoto tyrehdykään ykskaks eikä nestelaastarilla pysty tukkimaan kovin kummoisia palkeenkieliä. Ei muuta kuin ilmoittamaan tilanne miehelle. "Nyt muuten sattui... Ja pahasti..""Mmmmmmm...""Et viittis tulla auttaan, ku tää ei oikeen tyrehdy..""No mitä nyt... tartteeko välttäm..""NYT PRKL TUUT AUTTAMAAN KU TÄÄ KELEEN SORMI...!" Tässä vaiheessa kipu onkin jo yltynyt ihan kivaksi ja muutenkin olo alkaa olla melko huonovointinen veren menetyksestä ja säikähdyksestä johtuen. Lopulta peukalo saadaan jotenkin liisteröityä kuivuneella verellä umpeen. Eikä mennytkään kuin hiukan sormenpäätä ja noin kolmasosa peukalonkynnestä. Kiva!

Tapauksesta on nyt kolme päivää ja elämä alkaa voittaa. Ehkä. Kyllä osaa ärsyttää Jamie Oliverin paska kuorimaveitsi ja sen lobbaustekstit: "I love these speed peelers. Apart from just peeling veg and potatoes quickly and easily, they’re great for shaving parmesan or even chocolate!" Tai voihan niillä nopeasti sheivata vaikka peukalon!

P.S. Ai niin, makkarakeitto onnistui lopulta ilman ylimääräisiä proteiinejä... Kiitos siitä puolisolle...

Ei kommentteja: