Kusti polkee taas

Tänäkin vuonna menin pyhästi lupaamaan, että hoidan koko raivostuttavan joulukorttirallin alta pois hyvissäajoin ennen joulukuun 15. päivän deadlinea... Just joo, hikoillessani talvivaatteissani Tiimarin korttitelineen luona ja pähkäillessäni minkä niistä typerän näköisistä joulupukeista ja lumisista kuusista valitsisin kullekin tulipa taas kerran mieleen miksi tätä perinnettä täytyy vuodesta toiseen jatkaa?

Joka vuosi marraskuun jo lähestyessä mieltä alkaa kalvaa kasvava ahdistus sen punaisen pirulaisen masinoiman kulutusjuhlan saapumisesta. Joka vuosi tehdään samat suunnitelmat ulkomaanmatkasta tai ylipäänsä vaan lukittautumisesta kotiin viettämään joitain muuta kuin joulua. Joka vuosi suunnitelma menee pahasti mönkään, koska 'se nyt vaan on pakko kestää tää paska, ostaa ne lahjat ihmisille jne.'... Kun melkein oli jo päästy koko hurlumheistä lopullisesti, niin sitten ilmaantuikin sisaruksille ja muulle lähisuvulle jälkikasvua ja 'täytyyhän nyt lapsille joulu järjestää'...

Yksi kaikista turhimmista kilkkeistä on varmaankin kaikille yli 15-vuotiaille ja varsinkin kotoa muuttaneille pakollinen joulukorttirumba. Kyllähän joskus varhaisteininä tuhersi pari korttia kavereille, mutta annapa olla kun muutti omaan kotiin! Yhtäkkiä pahvilärpysköjen määrä kasvoikin räjähdysmäisesti kun kaikenmaailman Hjördis-tätejä oli pakko muistaa jouluna ettei joutuisi suvun piirissä huonoon huutoon ja mustalle listalle. Korttia valitessa ja täyttäessä tulee ottaa huomioon vastaanottajan persoona, ikä, mahdollinen poliittinen ja uskonnollinen suuntautuneisuus jne... ja yleensä kaikki tämä piina kaatuu perheessä sen kauniimman sukupuolen edustajan harteille. Kiristämällä ja uhkailemalla saadaan yleensä sen toisen edustaja raapimaan puumerkkinsä läpysköihin, sillä mitä se kertoo lähettäjästä (ja mahdollisesti parisuhteesta), jos on väärentänyt toisen nimmarin? Syntymäpäivä- ja nimipäiväkorttipakko onkin sitten ihan toinen juttu, johon en mene tässä koskemaan edes pitkällä tikulla.

Valivali, tiedetään, turhaan täällä iniset kun se ei mitään hyödytä. Niinpä niin, mutta kun ensi vuonnahan me matkustetaan Timbuktuun tai ainakin liitytään joulun kieltävään uskonlahkoon tai...

Makkarakeittoa nakkisormista

Jotenkin sitä ymmärtää miksi koirat eivät ole valloittaneet maailmaa, kun joutuu itse kokemaan peukalottomuuden autuuden. Allekirjoittaneella on jo veitsikielto keittiössä (vaikkakin omasta mielestään täysin perusteettomasti) ja nyt myös kaikenlainen kuoriminen on pannassa. Syynä on tämä kapine (kuvassa vasemmalla) eli pikakokki Jamie Oliverin pikakuorintaveitsi. Tuossa esittelykuvassahan on oikealla mallikuva siitä, miten härpäkettä käytetään, mutta jostain sadistisesta syystä Suomeen tuodussa versiossa samassa kohtaa on kuva Jamiestä slicettamassa valonnopeudella jotain tunnistamatonta (kenties peukaloaan?) eikä koko pahvilärpyskässä ole niin minkäänlaista opastustekstiä taikka kuvaketta opastamassa tumpeloa.

Hommahan siis on tämä. Lauantai-ilta, nälkä. Takana rentoa loungeailua reggaen tahtiin kotisohvalla. Operaatio makkarakeiton tulisi alkaa piakkoin ja chefimme suuntaakin kyökin puolelle preparoimaan potaatteja.Tässä vaiheessa hän ei vielä ole tietoinen ex tempore-ideastaan valmistaa vanhaa suomalaista perinneruokaa eli veripottuja kynsisilpulla. Hetken uutta kuorinta-aparaattiaan tsekkailtuaan sankarimme päättää tarttua reippaasti toimeen (eli perunaan) ja vetäisee reippaasti itseensäpäin sluikkaan perunan pintaa pitkin. Äkillinen 'knah'-ääni ja jumituksen tunne, kun hiukan liian hätäinen kokkimme havaitsee tapahtuneen. Täysin rauhallisena hän asettaa punertavan perunan tiskipöydälle itsemurhavälineen kera ja astelee hieman hämmentyneenä kylpyhuoneeseen. "Ohoh, kävipä hassusti, kynsi taisi mennä hieman lastuksi... No ei hätää, onhan sitä ennenkin menny hieman ihoa joukkoon... No niin, verta alkaakin jo sieltä pulputa...Eihän tätä kynnenriekaletta kannata tässä roikuttaa, revitään se pois... noooiiinnnNNNAAARRRRGGGHHHHHHHHH!!!!!!!!!!!!!!!!!"

Omakohtaisesta kokemuksesta voin kertoa, että rauhallisena pysytteleminen on hieman hankalaa siinä vaiheessa, kun tajuaa ettei verenvuoto tyrehdykään ykskaks eikä nestelaastarilla pysty tukkimaan kovin kummoisia palkeenkieliä. Ei muuta kuin ilmoittamaan tilanne miehelle. "Nyt muuten sattui... Ja pahasti..""Mmmmmmm...""Et viittis tulla auttaan, ku tää ei oikeen tyrehdy..""No mitä nyt... tartteeko välttäm..""NYT PRKL TUUT AUTTAMAAN KU TÄÄ KELEEN SORMI...!" Tässä vaiheessa kipu onkin jo yltynyt ihan kivaksi ja muutenkin olo alkaa olla melko huonovointinen veren menetyksestä ja säikähdyksestä johtuen. Lopulta peukalo saadaan jotenkin liisteröityä kuivuneella verellä umpeen. Eikä mennytkään kuin hiukan sormenpäätä ja noin kolmasosa peukalonkynnestä. Kiva!

Tapauksesta on nyt kolme päivää ja elämä alkaa voittaa. Ehkä. Kyllä osaa ärsyttää Jamie Oliverin paska kuorimaveitsi ja sen lobbaustekstit: "I love these speed peelers. Apart from just peeling veg and potatoes quickly and easily, they’re great for shaving parmesan or even chocolate!" Tai voihan niillä nopeasti sheivata vaikka peukalon!

P.S. Ai niin, makkarakeitto onnistui lopulta ilman ylimääräisiä proteiinejä... Kiitos siitä puolisolle...

Tervehdys!!!

Palaan astialle pitkien tuumaustaukojen jälkeen. No okei myönnetään, mitään tuumausta ei juurikaan ole tapahtunut, tämä tätönen vaan on ollut joko liian laiska naksauttamaan 'new post'-namikkaa tai sitten mitään kovin mullistavaa ei ole tapahtunut.

Lupaan jatkossa turista useammin... ( ja tämä EI ole viittaus yleistyviin hernekeittopäiviin...)

Kyldyyriä kansalle - ja valot pois klo 22!!!

Nyt se on tullut lopullisesti todistettua. Helsinki (Toijala/Rovaniemi/Suomi) on uppotylsä paikka, jossa kaikki menee kiinni liian aikaisin eikä mitään hauskaa saa tehdä ilman heippalappua hissin seinässä tai lakialoitetta eduskunnassa, kun jollain mummolla on taas Jalostajan hernesopat sieraimessa.

Suunnitelmissa oli mennä Taiteiden Yöhön eilen. En niin perusta kaikenmaailman katuilveilijöistä tai performanssitaiteesta puhumattakaan kukkahattutätien taidepieraisuista, mutta Akateemisen Kirjojen Yö houkutteli tällaista paatunutta bibliofiiliä. En pitänyt mitään kiirettä lähdön kanssa, iltahan oli nuori ja antaumukselliseen ruuanlaittoon nyt tuppaa kulumaan aikaa. Päätin kuitenkin aikaa säästääkseni laittaa paremman puoliskoni (tai se huonompi, tiedä nyt näistä suomen kansan sanonnoista sen tarkemmin) tiedonhakuun eli katsomaan netistä missä nyt olisi mitä tarjolla. Yleensähän kirjakaupoissa ja muualla on ollut kaikenlaisia tarjouksia ja ohjelmaa pitkälle aamuyöhön. JA mitä vit..?!?!? Suurin osa tapahtumista loppuu klo 21 - 22??!?!?! Akateeminen sulkeutui klo 24! Ei niin mitään tarjouksia ellei 20 % jostain paskapokkareista lasketa mukaan.

Kyllähän Taiteiden YÖN pitäisi kestää edes klo 2:n asti! Muuten se mikään yö ole vaan ilta. Voisin vannoa, että ennen tämä pläjäys kesti myöhempään, mutta olisikohan taas joku huono-uninen mummeli valitellut ja kaupungin järjestyssääntöön saatu joku lisärajoitus. Kyllähän se on kiva kun terassitkin pitää täällä sulkea jo klo 22 kun ne niin häiritsee ihmisiä puhumattakaan mistään elävästä musiikista. Jopa Turussa raikaa musiikki terasseilla vaikka kuinka myöhään eikä se tunnu ketään häiritsevän. Joopa joo. Kyllä ne teinixpissikset joka tapauksessa vetää sitä limuviinaansa ja ihmiset kuseksii seinustoilla oli kirjakaupat auki tai ei. Olishan tietysti Espalla ollut jotain etnospektaakkelia myöhempään, mutta sieltä löytyy sellaista kännisten äijien performanssitaidetta ihan vuoden jokaisena päivänä, että ei kiitos.

Mitä tarjouksiin tulee, niin ei tuo mikään yllätys sinänsä ollut. Kaikki sen tietää, että Taiteiden Yönä ja muissa äventyyrielämyshässäkkätempauksissa puffataan jotain Seppo Hörkönperän viisi vuotta vanhaa pokkaria Likaiset lapaset viidelläkympillä (ovh 20 €)ja siihen saa tekijän nimmarin väärinkirjoitettuna jonotettuaan puolitoista tuntia hikisenä ruotsinkielisen runoushyllyn kohdalla jonkun käpyläläisen bussikuskin sontsanpiikki persauksissa. Varmaan moni Pirjo on iloinen siitä 'Pirkolle' osoitetusta omistuskirjoituksesta, jossa lukee tenttutussilla Sblp Hrlrlprr ja jonka olis itsekin voinut siihen suhrata parissa sekunnissa ilman että olis tarvinnu haistella edessäolevan ummehtunutta tikkitakkia hikikarpalot otsalla.

Enpä minä oikeastaan enää yhtään ihmettele, että ihmiset täällä haluaa vetäistä ne nakit silmilleen aina tilaisuuden tullen, kun mitään muuta vaihtoehtoista tekemistä ei tarjota tai sallita. Eläminen kielletty ja kuoleminen laitonta.

KummalLista: Vanhat quebeciläiset etunimet

Tätä ei tarvitse kai sen kummemmin selvennellä, seuraavassa netistä löytyneen kanadalaisen etunimihistoriikin naispuolisia 'helmiä':

Abina, Amaryllis, Analia, Aurifice, Balsamine, Chlorine, Déna, Dévilia, Helvétia, Horastina, Hormonia, Jolina, Jorise, Julma, Lellé, Lorina, Lorise, Mausolina, Mélonia, Naphtalie, Nephtaline, Odorina, Oravia, Orphana, Ostérie, Ozonia, Persillia, Phyllista, Pommila, Porcella, Résina, Revita, Romula, Solina, Véranda, Vituline, Welli.

Onkohan nimillä kenties ollut jokin eri merkitys kuin nykyään? Hormonia on ilmiselvästi viiksekäs tyttö ja Odorinalla huono hygienia. Hmm... Hygieniahan sopisi hyvin kreikkalaisen naisen nimeksi...

Ruokavalioista

Nykyään kaikilla on joku hienohkolta kalskahtava ruokavalio. Erityisesti kasvisruokavaliota noudattavien määrä on kasvanut viime vuosina ja allekirjoittanut onkin päättänyt terveydellisistä ja eettisistä syistä liittyä vegetaristien joukkoon. Tästä lähtien tulen noudattamaan tiukasti lakto-ovo-karno-vegetaristista ruokavaliota. Tämä tulee näkymään ruoanlaitossa kasvisten lisääntymisessä sekä karjalanpaistin hyväksymisessä virallisesti salaatiksi.

Juoppolehti deekiksellä?

Aiemmin taisin mainita tuosta ainakin nimeltään ja idealtaan mainiosta webjulkaisusta nimeltä Modern Drunkard Magazine. Joko kaikki lehden toimittajat ovat ryypänneet itsensä hengiltä jo aikapäivää sitten tai tyypit ovat niin pierussa ettei kukaan huomaa, että palvelin on kaatunut ja toimituksen 'kaffe'paussi on venynyt ihan huomaamatta vuosien putkeksi. Sinänsä harmi, olisin mielelläni katsonut mitä tuolta olisi löytynyt.

P.S. Ei, en ole kuplivalla tuulella lasi huulella.

Pelastakaa Pehmoeläimet ry!!

Onko ihmisen julmuudella rajoja? Enää ei riitä pelkästään luonnollisten eläinten hyväksikäyttö ja kidutus vaan pehmoeläimetkin joutuvat nykyään säälimättömästi uusia raaka-aineita etsivien markkinoiden uhreiksi. Pelastakaa Pehmoeläimet ry vaatii pehmoeläinten kidutuksen ja teurastamisen lopettamista, tuotteiden välitöntä vetämistä markkinoilta ja valmistajien rankaisemista ankarasti. Pehmoeläimillä on oikeus lelunarvoiseen elämään! HUOM! Seuraavat kuvat saattavat järkyttää herkimpiä kuluttajia.

Kuvassa teddykarhusta valmistettu laukku. Karhun sisälmykset poistetaan karhun ollessa elossa sen jälkeen, kun se on huumattu haitilaisella Zombie-myrkyllä tai vaihtoehtoisesti Botoxilla liikkumattomaksi. Laukun kahvat valmistetaan karhun omista suolista.



Oikealla penaaleiksi muokattuja pehmoeläimiä. Pitkulainen muoto saadaan venytyspenkissä, jonka jälkeen huumatut eläimet suolestetaan ja ommellaan suljettavaksi vetoketjulla.

Nämä aamutossut on valmistettu venyttämällä karhujen peräaukkoa, kunnes se on riittävän suuri jalan mentäväksi. Tassut on amputoitu tossumaisen muodon aikaan saamiseksi. Huom! Karhut ovat täysin valveilla, mutta kykenemättömiä ilmaisemaan tuskaa myrkyn vuoksi. Huomaa lasittuneet silmät.

Tätäkö turkiksia vastustavat aktivistit ovat halunneet? Tekoturkiskasvattamoissa kärsii vuosittain miljoonia teddykarhuja.
Minä vaan kysyn.

Vierailijoille

Aloittelevana p*njauhajana toivon kommentteja lätinöihini, joten olisi kiva jos jättäisitte jotain elonmerkkiä itsestänne kommentin muodossa! Tosiasiahan on, että tässä blogissa a) ulkoasu haisee, b) sisältö haisee, c) kirjoittaja tuoksuu. En lupaa muuttua, mutta lupaan hymyillä väkinäisesti, väkertää voodoo-nukkeja sulatetuista kynttilöistä, sulkeutua vaatehuoneeseen mököttämään ja kuuntelemaan surullista musiikkia luettuani palautetta. Sen jälkeen laitan höblägeneraattorini päälle ja suollan taas jotain tästä tuutista.

Perrrjantai, perjantaiii...

Jostain syystä tänään on hyvä päivä. Tiedossa ei ole mitään erityisen hauskaa tai mullistavaa tapahtumaa viikonlopuksi, mutta silti joku perjantaipeikko on tehnyt taikojaan kun A. Kupla hymyilee tahtomattaankin. Sää on mitä mainioin ja leivoset lyö leikkiä tai miten se loru nyt sitten menikään, mutta muuten on tiedossa taas yksi 'puhelenpa-seinille-kun-mulla-ei-just-nyt-oo-elämää'-'työpäivä'. Ei oo ihan totta, koska tekemistähän riittää ennenkuin opiskelut taas alkaa...

Jotain hauskaa perjantain ratoksi, Engrish.com osaa viihdyttää... Johan se selvis, miksi olo on tänään outo, ei darraa enkä oo kännissä... ;D

Palaan astialle jos jotain asiantynkää löytyy! (Ja löytyyhän sitä, kun ensin saadaan sokeritasapaino tasapainoon. Tai epätasapainoon. Joten off to lunch!)

Kohta meissä kaikissa asuu pieni rikollinen

'Kyllä jokin roti olla pitää' sanoo vanha(?) sananlaskukin (?).. Silti en vaan jaksa ymmärtää. Iltalehti kertoo kuinka "Tamperelaismiestä syytetään Jumalaa pilkkaavien viestin kirjoittelusta". Okeiokei, kyllähän kyseessä on aika kumma tapaus kaikin puolin, mutta alkaa tässä silti huolestuttamaan milloin sinipukuiset humanoidit tulee ja hakee Täti Kuplan valot välkkyen sinivalkoisella aluksellaan pois. Ihme muuten, että jokin niinkin absurdi käsite kuin 'jumalanpilkka' on vieläkin määritelty laissa!

Ylläaoleva tapaushan koskee jotain pipipäätä, mutta noin laajemmalti mietityttää lisääntyvä totalitarismi ja kaiken tiukentuminen. Ei oo hyvä olla eri mieltä tai edes mitään mieltä tässä maassa tai muuallakaan. Ihmetyttää miten jo ihan normaalisti keskustellessa irl ihmiset heti säikähtää, jos joku on eri mieltä asioista ja sanoo sen. Tulee välittömästi leimatuksi 'riidanhaastajaksi' ja 'aggressiiviseksi' ihmiseksi, jolla on 'asenneongelma'. Pitäisi olla kiltisti kuten muutkin, pukeutua samalla tavalla, olla pliisusti samaa mieltä kaikesta ja niellä kaikki ilman mitään ongelmaa. Biometriset passit ja tietokannat tunnisteista, lentokenttien nakukamerat, teleliikenteen valvonta ja tallentelu, poliisien kasvavat oikeudet...

Ei jaksa, pakko kytkeä aivot pois tai ahdistuu. Linkkilistalta löytynee piakkoin lisätietoa yllämainituista asioista.

Materialistista iloa sun muuta

On se vaan hassua miten jokin niinkin typerä asia/esine kuin uusi kännykkä/känä/tsände/störba voi saada ihmisen niin iloiseksi. Tämän haltioituneen ihmisen lähes kaikki irtilähtevä aika käytetään ulkopuolisesta käsittämättömän typerältä näyttävään hypistelyyn ja näppäilyyn tuikiturhien askareitten parissa. Kun palikka ei ole käytössä, sitä on ainakin kannettava mukana ja vilkuiltava siitä kelloa minuutin välein vaikka ranteessa jo olisikin kapistus sitä varten. Koska moinen höperehtiminen nolottaa henkilöä itseäänkin, nämä toimet yritetään toteuttaa mahdollisimman vähäeleisesti ja asiallisesti. Jokainen voi itse arvioida onnistuuko se vai ei.

Rouva Kupla on siis vihdoin astunut technicolor-aikaan ja saanut upouuden kilauttimen pyörimään jo ennestään täyteen käsilaukkuunsa. Se on nätti. Se on pieni. Oih ja voih. Mutta miksei siinä ole sitä tärkeintä eli käsipeiliä?

P.S. Ai joo, jos joku jaksoi kiinnostua siitä, mikä luuri on kyseessä niin Noksukka 7260. Onneksi siinä on radio, joka peittää naapurin yrskis-äänet...

Multiketutuksen multihuipennus

Ei voisi enää paljon enempää ketuttaa. Jos jokin voi mennä pieleen, se menee. Jos hommia on jo ennestään liikaa, niitä tulee lisää. Jos mikään ei voi enempää mennä pieleen, anoppi saapuu.

Hirveä kiire painaa päälle ja pää hajoaa! Pitäisi siivota, pitäisi soittaa sinne sun tänne, käydä siellä sun täällä, hoitaa juoksevat asiat, lukea tenttiin... AARRGGHH!! Ja sitten saa ilokseen kuulla, että anoppi vaatii tulemaan kaffelle tai jotain vastaavaa juuri silloin kun ei kertakaikkiaan ehtisi. Mikään syy ei käy, koska anoppi ei ymmärrä. Yhtä järkevää olisi mennä makaamaan panssarivaunun eteen uskoen sen pysähtyvän.

Tarvitaankohan Nasalla koepilotteja Marsin lennolle...?

Laattapiste Collekshiuuun....

Tunnustan. Menin hetkeksi torkkumaan tässä aamupäivällä. Herätys vaan ei ollut kaikista ihanin. Naapuri päätti jälleen yllättää iloisesti laatoittamalla kylpyhuonettaan vesihanan kohistessa epäonnistuneena camouflagena. Kuinka paljon ygää voi ihmisestä lentää ja kuinka usein? Onko kyseessä alkoholismi, bulimia vai joku kiva harrastus? Ei voi tietää. Tiedän vaan, että hermot menee sitä ryynäämistä kuunnellessa eikä kyseistä äijää paljon näy ulkona kämpästään. Eipä oo sekään ihme hiima varmaan tutustunut seuraaviin ohjesääntöihin Modern Drunkard Magazinessä... Kaksi harrastusta sillä näyttäisi olevan, ryyppääminen ja kodin remontti. Kun laatta ei lennä, niin pora laulaa. Koska olen korrektisti käyttäytyvä ihminen, en reagoi mitenkään paitsi itsekseni kiroten ja toivoen, että Grallace and Womit-duosta karannut haisevampi yksilö joko vaihtoehtoisesti tekisi Hendrixit, muuttaisi pois tai vaan löytäisi jonkun muun harrasteen. Korvavahan kerääminenkin olisi hauskempi ajanviete. Ja saishan siitä tehtyä hienoja kynttilöitä...

-Tähän kuplamuovin poksuntaa-

Minun pitäisi olla tekemässä jotain ihan muuta kuin istua tässä näpyttelemässä käsittämätöntä soopaa, mutta koskapa tässä olen, niin... Lyhyt esittely olisi kai paikallaan, mutta koska en ole ennenkään perustanut turhista lässytyksistä (mikä siis täysin kumoaa koko tämän blogin olemassaolon) en ala enempää selittelemään. Koko homman idea voi selvitä myöhemmin tai kuten tyypillistä on, ei selviä.