Materialistista iloa sun muuta

On se vaan hassua miten jokin niinkin typerä asia/esine kuin uusi kännykkä/känä/tsände/störba voi saada ihmisen niin iloiseksi. Tämän haltioituneen ihmisen lähes kaikki irtilähtevä aika käytetään ulkopuolisesta käsittämättömän typerältä näyttävään hypistelyyn ja näppäilyyn tuikiturhien askareitten parissa. Kun palikka ei ole käytössä, sitä on ainakin kannettava mukana ja vilkuiltava siitä kelloa minuutin välein vaikka ranteessa jo olisikin kapistus sitä varten. Koska moinen höperehtiminen nolottaa henkilöä itseäänkin, nämä toimet yritetään toteuttaa mahdollisimman vähäeleisesti ja asiallisesti. Jokainen voi itse arvioida onnistuuko se vai ei.

Rouva Kupla on siis vihdoin astunut technicolor-aikaan ja saanut upouuden kilauttimen pyörimään jo ennestään täyteen käsilaukkuunsa. Se on nätti. Se on pieni. Oih ja voih. Mutta miksei siinä ole sitä tärkeintä eli käsipeiliä?

P.S. Ai joo, jos joku jaksoi kiinnostua siitä, mikä luuri on kyseessä niin Noksukka 7260. Onneksi siinä on radio, joka peittää naapurin yrskis-äänet...