Koolla on väliä?

Palatessani kauppareissulta kotiin satuin jostain syystä kiinnittämään huomiota kerroksessani oleviin ulko-oviin. Ihan samannäköisiä noin päällisinpuolin, mutta vääntäytyessäni sisään pikkiriikkiseen asuntooni satuin huomaamaan että koolla onkin eroa.

Miksi muuten samantyyppisissä asunnoissa ulko-ovi on sitä isompi, mitä isompi itse asunto on? Asuuko isoissa kämpissä leveämpiä ihmisiä (sitä se hanhenmaksan mussuttaminen teettää)? Tarvitaanko isompi uksi, jotta täysikokoinen Steinway & Sons-flyygeli mahtuisi nikottelematta sisään?
Minulle oven koolla ei ole sinänsä merkitystä, sillä osaan kolhia itseni ihan kaikenkokoisten dörtsien ovenpieliin. Ymmärrän kyllä että jossain Buckinghamin palatsissa on hieman eri kaliiberin ovet kuin mummonmökissä, mutta onko ideana kerrostaloasuntojen kohdalla antaa potentiaalisille murtovarkaille vinkki siitä, että 'täältä löytyy lääniä enemmän ja siis enemmän rahanarvoista saalista' vai onko kyseessä taas kerran joku 'mulla on isompi bemari kuin sulla'-asenne?

Eiköhän viedä koko homma astetta pidemmälle ja ruvetaan vielä 'tuunaamaan' ovia asukkaan mukaan! Joulukoristeitahan nyt kuka tahansa osaa nakuttaa oveensa killumaan, mutta eikö olisi ihan oikeus ja kohtuus että isomman kämpän omistajilla olisi hieman fiinimmät ovet vuorikidenuppeineen bling-blingillä höystettynä ja siinä nuhruisessa yksiössä kaljaa lipittävälle ex-byrokraattiluuserille riittäisi vaikka semmoinen hätäiseen kyhätty lautahässäkkä. Ja kun vielä ei ole pystytty rajaamaan eri maksuluokkien asukkaita eri asuinalueilleen, niin tottahan toki pitäisi saada edes omat hissit ja portaikot.

Oma hissi kyllä rulettaisi muutenkin. Että terveisiä vaan kaikille niille tämänkin talon haisuleille, jotka jätätte hissiin vaihtoehtoisesti joko paskan, hien, eltaantuneen ihmislihan, koiran kusen tai vanhan viinan katkun: menkää portaita kun kerran haisette niin pahalta että teitä voitaisiin käyttää biologisessa sodankäynnissä aseena! Tai jääkää sinne erikokoisten ovienne taakse.

Vavvat on niin ehania

Jyrki Lehtolan kolumnin innoittamana onkin hyvä ihmetellä näin (onnellisesti) lapsettomana miten niin moni tyhjäpää kadottaa lopullisesti ällinsä suollettuaan maailmaan itsetuntoaan nostavan nahkapokaalin. Viime kuukausina iltapäivälehdissä on kilvan julkaistu niin lipeviä lisääntymistä ylistäviä sokerioksennuksia että vähemmästäkin haluaa suorittaa omatoimisen kotisterilaation Fiskarsin keittiösaksilla.

On se kumma miten niin moni puskureitaan juhannusnumeron bikinikuvissa esitellyt ex-missi on nyt löytänyt uuden tarkoituksen maitorauhasilleen joka nyt sitten onkin se ainoa oikea tehtävä. Ensin Piritta "melkein-Tilt-tyttö" Hagb-anteeksi- Hagman ent. Hannula läämensi silmät kiiluen 6.7.2007 Iltalehdessä ("Synnytys on intohimoni") rakastavansa imettämistä ja nyt 11.8.2007 Ilta-Sanomien Plussa-liite aiheutti pahoinvointia siteeraamalla Janina Fryta (ent. Frostell): "Naisen rinnat on luotu lapsen ruokkimista varten, joten nyt rinnoillani on oikea tehtävä."

Taudinkuvaan kuuluu, että sairastunut hakee kaltaistaan seuraa hurmoksellisista mamma-klikeistä, joissa yhdessä puidaan Härbert-Sharlotten kakkavaippojen koostumusta ja hoetaan kilvan kuinka kaikkien elämä on nyt niin täydellistynyttä ja tarkoituksellista. Jokainen sinappitykin vääntänyt lypsykone suoltaa nettiin omaa blogiaan jossa kuvaillaan pitkästyttävän tarkasti ja sokeroidulla kuorrutuksella jokaista tylsää ja epätoivoon syöksevää kotipäivää tai vaihtoehtoisesti turhiksen ollessa kyseessä kilautetaan Tainolan Ritalle että se tulisi tekemään viikonloppunumeroon jonkun ihailua tihkuvan vuodatuksen Marcel-Minttiinan ekasta hampaasta.

On se niin helvatan ihanaa. Katotaanko muuten viidentoista vuoden päästä..? Kuka silloin enää jauhaa imetystukilistoista ja nälkäisistä tuhinoista.

Miami Vice-mies

Joskus on vaikeaa elää alueella joka on niin selkeän vasemmistolainen jos ei itse satu olemaan vasemmistolainen. Asuinpaikkani on vain jonkinverran modernimpi kuin Pripjat, tuo säteilevä neuvostososialismin ulkomuseo. Itseasiassa voisi kuvitella, että Pripjatin asukkaat (tai ainakin se ideologisin siipi) on siirretty tänne ja säilötty jälkipolvien ihmeteltäväksi. Tätä punakeltaista yleiskuvaa kuitenkin rikkoo sillointällöin jokin yksityiskohta. Kuten Miami Vice-mies.

Henkilökohtaisesti 1980-luvun eläneenä pidän kyseistä ajanjaksoa jotakuinkin hirveimpänä mahdollisena vuosikymmenenä (tosin ei nykyhetkessäkään juuri hurraamista ole) etenkin muodin ja musiikin suhteen. Vaikka kasarimuoti on jostain kummasta syystä taas repäisty silmille ja sitä tyrkytetään jokapaikassa kuumimpana hottina, se ei ole kuul eikä tule olemaan. Painakaa se mieleenne! Melkein surullisempaa ja naurettavampaa kuin nykyiset wanna-be-kasarit on kuitenkin Miami Vice-mies.

Miami Vice-mies on mitä ilmeisimmin jäänne juppikaudesta. Tämä keski-ikäinen mies pukeutuu kuten idolinsa Sonny Crockett valkoiseen pikkutakkiin ja vaaleanpunaiseen t-paitaan. Hiukset ovat sotkuisen ristiveriset pitkällä niskatukalla ja kasvoja peittää parin päivän parransänki. Jalassa voi olla farkut ja kenkinä purjehduskengät tai muut nahkaiset lipokkaat. Kaiken kruunaa korvaan liimautunut NMT-puhelin. Miami Vice-mies puhuu taukoamatta puhelimeensa joka on jo useamman vuoden ollut mykkänä ja jauhaa samalla purkkaa. Hän kävelee nopeasti eikä näytä ostavan mitään kaupasta. Tärkeintä lienee näyttäytyä kiireisenä lähimarketissa.

Edellä kertomani on täyttä totta, sillä olen törmännyt kyseiseen tapaukseen lähikaupassani muutaman kerran. Ensin luulin kyseessä olevan ihan tavallisen jampan, joka on innosta soikeana hommannut Don Johnson-vermeet huomattuaan niiden olevan taas (mukamas) 'in', mutta sitten huomasin muutaman tärkeän seikan: a) Miami Vice-mies on pukeutunut AINA samoihin vaatteisiin, b) vaatteet näyttäisivät olevan todellakin peräisin 1980-luvulta, c) MV-miehen puhelin vaikuttaa epäilyttävän isolta kalikalta, d) MV-mies ei todellakaan osta mitään (korkeintaan olutta tai muuta alkoholipitoista) ja kommentoi muita asiakkaita luuriinsa josta ei koskaan kuulu vastapuolen ääntä. Näiden seikkojen perusteella olen uskaltanut muodostaa teorian, jonka mukaan MV-mies on 1980-luvulla liikemiehenä työskennellyt ex-juppi jonka mielenterveys ja taloudellinen tilanne järkkyi pahemman kerran 1990-luvun laman myötä.

On surullista ja samalla jollain kierolla tavalla viihdyttävää, kun ihmisen elämästä muodostuu elämänkokoinen performanssiesitys. Eikä se ole kellään meistä kovin kaukana.

VR tiedottaa

Ketuttaako sinuakin normaalien junavuorojen paskanjäykkä tunnelma? Nyt voit tehdä kesämatkasi mukavasti VR:n juoppojunavuoroilla! Meillä ei tarvitse varata paikkalippuja eikä haittaa jos omat juomat unohtuivat asemalle, sillä koko juna on käytännössä yhtä ravintolavaunua! Ja jos matkanteko uuvuttaa, voit levätä karjavaunuissa joita on sijoitettu junan peräosaan. Penkit olisivatkin leppoisilla juoppojunamatkoilla ihan vaan tiellä ja esteenä.

Suosittelemme juoppojunaa myös sightseeing-matkustelusta kiinnostuneille sillä näillä vuoroilla ei pääasia ole perillepääsy vaan matkanteko! Reiteillä ei ole varsinaisia kiinteitä pysähtymisasemia vaan juna pysähtyy sitten kun muistetaan tai jos "Pera venttailee Pieksämäen asemaravintolassa". Henkilökuntammekaan ei sylje lasiin ja monilla vuoroilla matkustajia viihdyttääkin savolaisen drink-up-huumorin kirkkainta kärkeä edustava konnariryhmämme Kännikalakukkoset.

Kaikki juoppojunat on varustettu karaokelaitteilla, yrjöroskiksilla, pullonheittelypisteillä sekä kukkaruukuilla jotka toimittavat wc:n virkaa. Lippurannekkeen voit näppärästi ostaa joko asemalta tai junasta ja se maksaa joko 5 euroa tai ryypyn kossupullosta.

Nyt kannattaa lähteä korkinympärysmatkalle! Lopuksi haluaisimme toivottaa hyvää matkaa ja kippis!

P.S. Omatoimimatkailijoille nyt edulliset resiinaliput myynnissä!

Statisteista ja mukavista ihmisistä

Edellistä postaustani tuijotellessa mieleeni hiipi taas kerran jostain biisin nimi "Minä en ole mukava mies". Kauko Röyhkääkö? Oli miten oli, en ole mukava ihminen.
Olen miettinyt viime aikoina pitäisikö ryhtyä jotenkin mukavammaksi ihmiseksi. Sellaiseksi joka juttelee ventovieraiden kanssa mukavia vaikka Kuopion torilla, jaksaa aina hymyillä ja josta kenelläkään ei ole kuin hyvää sanottavaa. Olisihan se nyt kivaa kun kaikki muistelisivat minua sitten joskus kun pusken koiranputkea että "olipa siinä mukava ihminen". Toisaalta, mitäpä se minua liikuttaa muistelevatko vai eivät.

Periaatteessa olen ihan peruskiva ihminen. Availen joskus mummoille ovia ja neuvon tietä kysyviä vaikka ketuttaisi kuinka. Pidän kissanpennuista ja muistan lähettää kortteja merkkipäivinä. Mutta kun minä en vaan jaksa olla aina kiltti ja hyväkäytöksinen. Kun nyt vaan maailmassa sattuu olemaan virhe jos toinenkin eikä niihin epäkohtiin kukaan kiinnitä huomiota jos kukaan ei niistä mesoa. Valitettavasti vaan minä olen se tyyppi joka niistä mesoaa ja jota siksi pidetään ärsyttävänä ja hankalana ihmisenä. Älkää käsittäkö väärin, olen kyllä niin hyvinkasvatettu ja hämminkiä välttävä etten uskaltaisi ikimaailmassa esimerkiksi hienoilla illallisilla mitenkään ilmentää julkisesti vaikka sydänkohtaus iskisi koska en halua aiheuttaa "noloa kohtausta".

Koko hillitty käytös murenee kuitenkin hetkessä jos sattuu olemaan ruuhka-aika tai vartti ennen kaupan sulkemisaikaa ja minä paniikinomaisesti etsiskelemässä jotain syötävää. Muut kanssaihmiset muuttuvat välittömästi ärsyttäviksi ihmiskeiloiksi jotka ihan kiusallaan huojuvat edessä kun minä yritän selviytyä esteradasta määräajassa. Joskus olen miettinyt ovatko kaikki kaupassa vailla päämäärää haahuilevat tyypit oikeita ihmisiä vai sittenkin vaan jotain statisteja joita on sijoiteltu ympäriinsä aitouden tunteen luomiseksi (Huu, matrix). Jos näille statisteille sattuu puhumaan vahingossa, ne eivät vastaa koska keskustelua ei ole koodattu niiden ohjelmistoon. Myös HKL käyttää busseissaan statisteja matkustajamäärien normalisoimiseksi ja keskustelujen monitoroimiseksi. Nämä statistit tunnistaa siitä että osa niistä on aina valmiiksi bussissa kun sinne astuu, ja vaikka samalla linjalla matkustaisi useita tunteja myöhemmin takaisin, sama statisti on edelleen bussissa.

Mukauttaminen

Kukahan aivokuollut idiootti suomentelee ohjelmistojen yms. valikkopalkkeja työkseen ja millä eväillä? En pysty ymmärtämään miksi kukaan haluaisi vapaaehtoisesti käyttää suomenkielisiä valikkotekstejä vaikka kielemme painiikin ilmaisuvoimassaan täysin omassa luokassaan.

Blogger on jostain syystä päättänyt että minä haluan käyttää suomenkielisiä tekstejä koskapa olen suomalainen. Mutta kun en tajua niistä mitään! Hieman pelonsekaisin tuntein klikkasin (joojoo, en käytä oikeaoppista kieltä) linkkiä 'Mukauta' ja kappas, näyttäisi vastaavan sanaa 'Edit' jollain omituisella murteella. Mikä hiivatin 'mukauta'?! Mieleen tulee kaikenlaista aivopesusta neliskanttisen palikan sullomiseen pyöreään reikään mutta editointi ei tule mieleen. No, kaipa se on alistuttava ja mentävä 'ohjausnäkymän' kautta mukauttelemaan asetuksia...

P.S. Ai niin, siitä onkin jo aikaa kun viimeksi yritin huudella tuuleen sekavia ajatuksiani, mutta nyt aion olla aktiivisempi luki tätä sitten kukaan eli ei. Jos joku ihmettelee miksei arkistossa ole yhtään kirjoitusta vuodelta 2006, niin se johtuu pelkästään siitä että kyseisenä vuonna juttuja oli vähän ja nekin hyvin huonoja, joten poistoon menivät.

Lisää hassuja lipsahduksia..

Törmäsin taas tahattomaan komiikkaan... Nyt pääsis halavalla naapurimaahan - eikä ees menis kauaa! On ne sitten kivoja nuo Googlen mainokset...

Kohtalon ivaa...

Hubble-avaruuskaukoputken pääkamera on mennyt tohjoksi. Mutta niin on mennyt myös BBC:n asiasta kertova sivu. Hmm... Voikohan tähän tietoon nyt luottaa..?

Päivitystä

Täytyy raportoida että aikaisempi pakettiepisodi päättyi viimein edellisen postaukseni jälkeen eli n. klo 19:00, Reipas postipoika toimitti paketin ja vielä soittikin etukäteen!! Eli kitinät sikseen tälläkertaa, homma toimii kun jaksaa itse olla aktiivinen.

Saas nähdä taas...

Kello on 18:35, Postin lähetystenseuranta kaatui taas eikä pakettia oo ainakaan vielä kuulunu... Jotenkin musta alkaa vaan tuntumaan ettei se saakutan kosmetiikkapaketti saavu tänäänkään.

Kultainen keljutus

Posti kuljettaa ja Kusti poljettaa. Tosin vain silloin kun sitä jaksaa huvittaa. Missä oikeasti viipyy varteenotettava kilpailija mokomalle lafkalle?! Siihen nyt on jo tottunut että postia katoilee silloin tällöin ja että posti kulkee hitaasti ja se jaetaan kun siltä tuntuu. Mutta miksi ihmeessä pitää mainostaa kotiinkuljetuspalveluja jos mikään palveluehdoista ei pidä paikkaansa?!

Parantumaton nettikauppa-asiakas (lue: laiska) päätti tilata netin kautta kasvoöljyä. Elitistinen tuote, joka ei ole elämisen kannalta ollenkaan välttämätön, mutta jos asiakas kerran maksaa (ja rutkasti), niin kuka sitä on arvostelemaan. Homman on hoiduttava, raha ja tavara vaihtaa omistajaa ja kaikki ovat tyytyväisiä. Joskus tosin kauppias päättää palkita asiakkaan ilmaisella kotiinkuljetuksella ja ostaa palvelun Postilta. Huono veto. Todennäköisenä tuloksena on kasa ärsyyntyneitä puhelinsoittoja, hukkaan heitettyjä tunteja oven luona päivystäessä ja pahimmassa tapauksessa trukin lyttäämä paketti, jonka sisältö on niin tuhannen päreinä että siinä palapelissä riittää kasattavaa.
No, Anitr..ööö siis asiakas! Asiakas tilaa pakettinsa ja odottaa. Muutaman päivän kuluttua puhelin soi ja siellähän on Posti, joka haluaa tietää milloinkas paketin saisi tuoda. Ei, toimitusaikaa ei voi itse sanella (vaikka niin palvelun kuvauksessa väitetäänkin), korkeintaan parin tunnin haarukkaan voidaan sopia. Ok, mikäs siinä, ei pari tuntia ole pitkä aika, kyllähän sen ajan voi odottaa... Onhan niillä ovikoodi ja kännykkänumero, kunhan tulevat ajoissa niin ovesta pääsee kyllä ja jos eivät niin soittavat...

Tulos: klo 21:10 paketti ei ole vieläkään saapunut. Kukaan ei ole käynyt lähelläkään ovea eikä kännykkä ole pirissyt kertaakaan. Klo 20:20 Postin lähetyksenseurantajärjestelmä kosahtaa ja kitisee virhettä. Aamulla järjestelmä valehtelee kasvot kirkkaana että 20:49 Arska Autokuski oli yrittänyt toimittaa pakettia, mutta ei saanut ovea auki. Ja pas... Migreenin jyskyttäessä päätä asiakas soittaa asiakaspalveluun, jossa mutistaan jotain oven lukossaolemisesta ja miten autokuskeilla ei ole välttämättä puhelinta... Kissaakaan ei ehdi väliin sanoa, kun asiakasparka on tuupattu linjalle kuuntelemaan jonkun keravalaisen kolmisormisen kitaristin tulkintaa jostain biisistä 'jota ei ihan tunnista'. Sitten vastaa kuljetusfirma joka pyytelee anteeksi ja vakuuttelee paketin tulevan tänään. Asiakas sanoo ettei ihan jaksa uskoa ja pyytää että veisivät sen edes postikonttoriin jos eivät pysty toimittamaan, mutta Reiska Rahtiagentti vakuuttelee suu hevosenkengällä että kyllä tulee tänään. Odottelemme jatkoa tarinalle...

Kusti polkee taas

Tänäkin vuonna menin pyhästi lupaamaan, että hoidan koko raivostuttavan joulukorttirallin alta pois hyvissäajoin ennen joulukuun 15. päivän deadlinea... Just joo, hikoillessani talvivaatteissani Tiimarin korttitelineen luona ja pähkäillessäni minkä niistä typerän näköisistä joulupukeista ja lumisista kuusista valitsisin kullekin tulipa taas kerran mieleen miksi tätä perinnettä täytyy vuodesta toiseen jatkaa?

Joka vuosi marraskuun jo lähestyessä mieltä alkaa kalvaa kasvava ahdistus sen punaisen pirulaisen masinoiman kulutusjuhlan saapumisesta. Joka vuosi tehdään samat suunnitelmat ulkomaanmatkasta tai ylipäänsä vaan lukittautumisesta kotiin viettämään joitain muuta kuin joulua. Joka vuosi suunnitelma menee pahasti mönkään, koska 'se nyt vaan on pakko kestää tää paska, ostaa ne lahjat ihmisille jne.'... Kun melkein oli jo päästy koko hurlumheistä lopullisesti, niin sitten ilmaantuikin sisaruksille ja muulle lähisuvulle jälkikasvua ja 'täytyyhän nyt lapsille joulu järjestää'...

Yksi kaikista turhimmista kilkkeistä on varmaankin kaikille yli 15-vuotiaille ja varsinkin kotoa muuttaneille pakollinen joulukorttirumba. Kyllähän joskus varhaisteininä tuhersi pari korttia kavereille, mutta annapa olla kun muutti omaan kotiin! Yhtäkkiä pahvilärpysköjen määrä kasvoikin räjähdysmäisesti kun kaikenmaailman Hjördis-tätejä oli pakko muistaa jouluna ettei joutuisi suvun piirissä huonoon huutoon ja mustalle listalle. Korttia valitessa ja täyttäessä tulee ottaa huomioon vastaanottajan persoona, ikä, mahdollinen poliittinen ja uskonnollinen suuntautuneisuus jne... ja yleensä kaikki tämä piina kaatuu perheessä sen kauniimman sukupuolen edustajan harteille. Kiristämällä ja uhkailemalla saadaan yleensä sen toisen edustaja raapimaan puumerkkinsä läpysköihin, sillä mitä se kertoo lähettäjästä (ja mahdollisesti parisuhteesta), jos on väärentänyt toisen nimmarin? Syntymäpäivä- ja nimipäiväkorttipakko onkin sitten ihan toinen juttu, johon en mene tässä koskemaan edes pitkällä tikulla.

Valivali, tiedetään, turhaan täällä iniset kun se ei mitään hyödytä. Niinpä niin, mutta kun ensi vuonnahan me matkustetaan Timbuktuun tai ainakin liitytään joulun kieltävään uskonlahkoon tai...

Makkarakeittoa nakkisormista

Jotenkin sitä ymmärtää miksi koirat eivät ole valloittaneet maailmaa, kun joutuu itse kokemaan peukalottomuuden autuuden. Allekirjoittaneella on jo veitsikielto keittiössä (vaikkakin omasta mielestään täysin perusteettomasti) ja nyt myös kaikenlainen kuoriminen on pannassa. Syynä on tämä kapine (kuvassa vasemmalla) eli pikakokki Jamie Oliverin pikakuorintaveitsi. Tuossa esittelykuvassahan on oikealla mallikuva siitä, miten härpäkettä käytetään, mutta jostain sadistisesta syystä Suomeen tuodussa versiossa samassa kohtaa on kuva Jamiestä slicettamassa valonnopeudella jotain tunnistamatonta (kenties peukaloaan?) eikä koko pahvilärpyskässä ole niin minkäänlaista opastustekstiä taikka kuvaketta opastamassa tumpeloa.

Hommahan siis on tämä. Lauantai-ilta, nälkä. Takana rentoa loungeailua reggaen tahtiin kotisohvalla. Operaatio makkarakeiton tulisi alkaa piakkoin ja chefimme suuntaakin kyökin puolelle preparoimaan potaatteja.Tässä vaiheessa hän ei vielä ole tietoinen ex tempore-ideastaan valmistaa vanhaa suomalaista perinneruokaa eli veripottuja kynsisilpulla. Hetken uutta kuorinta-aparaattiaan tsekkailtuaan sankarimme päättää tarttua reippaasti toimeen (eli perunaan) ja vetäisee reippaasti itseensäpäin sluikkaan perunan pintaa pitkin. Äkillinen 'knah'-ääni ja jumituksen tunne, kun hiukan liian hätäinen kokkimme havaitsee tapahtuneen. Täysin rauhallisena hän asettaa punertavan perunan tiskipöydälle itsemurhavälineen kera ja astelee hieman hämmentyneenä kylpyhuoneeseen. "Ohoh, kävipä hassusti, kynsi taisi mennä hieman lastuksi... No ei hätää, onhan sitä ennenkin menny hieman ihoa joukkoon... No niin, verta alkaakin jo sieltä pulputa...Eihän tätä kynnenriekaletta kannata tässä roikuttaa, revitään se pois... noooiiinnnNNNAAARRRRGGGHHHHHHHHH!!!!!!!!!!!!!!!!!"

Omakohtaisesta kokemuksesta voin kertoa, että rauhallisena pysytteleminen on hieman hankalaa siinä vaiheessa, kun tajuaa ettei verenvuoto tyrehdykään ykskaks eikä nestelaastarilla pysty tukkimaan kovin kummoisia palkeenkieliä. Ei muuta kuin ilmoittamaan tilanne miehelle. "Nyt muuten sattui... Ja pahasti..""Mmmmmmm...""Et viittis tulla auttaan, ku tää ei oikeen tyrehdy..""No mitä nyt... tartteeko välttäm..""NYT PRKL TUUT AUTTAMAAN KU TÄÄ KELEEN SORMI...!" Tässä vaiheessa kipu onkin jo yltynyt ihan kivaksi ja muutenkin olo alkaa olla melko huonovointinen veren menetyksestä ja säikähdyksestä johtuen. Lopulta peukalo saadaan jotenkin liisteröityä kuivuneella verellä umpeen. Eikä mennytkään kuin hiukan sormenpäätä ja noin kolmasosa peukalonkynnestä. Kiva!

Tapauksesta on nyt kolme päivää ja elämä alkaa voittaa. Ehkä. Kyllä osaa ärsyttää Jamie Oliverin paska kuorimaveitsi ja sen lobbaustekstit: "I love these speed peelers. Apart from just peeling veg and potatoes quickly and easily, they’re great for shaving parmesan or even chocolate!" Tai voihan niillä nopeasti sheivata vaikka peukalon!

P.S. Ai niin, makkarakeitto onnistui lopulta ilman ylimääräisiä proteiinejä... Kiitos siitä puolisolle...

Tervehdys!!!

Palaan astialle pitkien tuumaustaukojen jälkeen. No okei myönnetään, mitään tuumausta ei juurikaan ole tapahtunut, tämä tätönen vaan on ollut joko liian laiska naksauttamaan 'new post'-namikkaa tai sitten mitään kovin mullistavaa ei ole tapahtunut.

Lupaan jatkossa turista useammin... ( ja tämä EI ole viittaus yleistyviin hernekeittopäiviin...)

Kyldyyriä kansalle - ja valot pois klo 22!!!

Nyt se on tullut lopullisesti todistettua. Helsinki (Toijala/Rovaniemi/Suomi) on uppotylsä paikka, jossa kaikki menee kiinni liian aikaisin eikä mitään hauskaa saa tehdä ilman heippalappua hissin seinässä tai lakialoitetta eduskunnassa, kun jollain mummolla on taas Jalostajan hernesopat sieraimessa.

Suunnitelmissa oli mennä Taiteiden Yöhön eilen. En niin perusta kaikenmaailman katuilveilijöistä tai performanssitaiteesta puhumattakaan kukkahattutätien taidepieraisuista, mutta Akateemisen Kirjojen Yö houkutteli tällaista paatunutta bibliofiiliä. En pitänyt mitään kiirettä lähdön kanssa, iltahan oli nuori ja antaumukselliseen ruuanlaittoon nyt tuppaa kulumaan aikaa. Päätin kuitenkin aikaa säästääkseni laittaa paremman puoliskoni (tai se huonompi, tiedä nyt näistä suomen kansan sanonnoista sen tarkemmin) tiedonhakuun eli katsomaan netistä missä nyt olisi mitä tarjolla. Yleensähän kirjakaupoissa ja muualla on ollut kaikenlaisia tarjouksia ja ohjelmaa pitkälle aamuyöhön. JA mitä vit..?!?!? Suurin osa tapahtumista loppuu klo 21 - 22??!?!?! Akateeminen sulkeutui klo 24! Ei niin mitään tarjouksia ellei 20 % jostain paskapokkareista lasketa mukaan.

Kyllähän Taiteiden YÖN pitäisi kestää edes klo 2:n asti! Muuten se mikään yö ole vaan ilta. Voisin vannoa, että ennen tämä pläjäys kesti myöhempään, mutta olisikohan taas joku huono-uninen mummeli valitellut ja kaupungin järjestyssääntöön saatu joku lisärajoitus. Kyllähän se on kiva kun terassitkin pitää täällä sulkea jo klo 22 kun ne niin häiritsee ihmisiä puhumattakaan mistään elävästä musiikista. Jopa Turussa raikaa musiikki terasseilla vaikka kuinka myöhään eikä se tunnu ketään häiritsevän. Joopa joo. Kyllä ne teinixpissikset joka tapauksessa vetää sitä limuviinaansa ja ihmiset kuseksii seinustoilla oli kirjakaupat auki tai ei. Olishan tietysti Espalla ollut jotain etnospektaakkelia myöhempään, mutta sieltä löytyy sellaista kännisten äijien performanssitaidetta ihan vuoden jokaisena päivänä, että ei kiitos.

Mitä tarjouksiin tulee, niin ei tuo mikään yllätys sinänsä ollut. Kaikki sen tietää, että Taiteiden Yönä ja muissa äventyyrielämyshässäkkätempauksissa puffataan jotain Seppo Hörkönperän viisi vuotta vanhaa pokkaria Likaiset lapaset viidelläkympillä (ovh 20 €)ja siihen saa tekijän nimmarin väärinkirjoitettuna jonotettuaan puolitoista tuntia hikisenä ruotsinkielisen runoushyllyn kohdalla jonkun käpyläläisen bussikuskin sontsanpiikki persauksissa. Varmaan moni Pirjo on iloinen siitä 'Pirkolle' osoitetusta omistuskirjoituksesta, jossa lukee tenttutussilla Sblp Hrlrlprr ja jonka olis itsekin voinut siihen suhrata parissa sekunnissa ilman että olis tarvinnu haistella edessäolevan ummehtunutta tikkitakkia hikikarpalot otsalla.

Enpä minä oikeastaan enää yhtään ihmettele, että ihmiset täällä haluaa vetäistä ne nakit silmilleen aina tilaisuuden tullen, kun mitään muuta vaihtoehtoista tekemistä ei tarjota tai sallita. Eläminen kielletty ja kuoleminen laitonta.

KummalLista: Vanhat quebeciläiset etunimet

Tätä ei tarvitse kai sen kummemmin selvennellä, seuraavassa netistä löytyneen kanadalaisen etunimihistoriikin naispuolisia 'helmiä':

Abina, Amaryllis, Analia, Aurifice, Balsamine, Chlorine, Déna, Dévilia, Helvétia, Horastina, Hormonia, Jolina, Jorise, Julma, Lellé, Lorina, Lorise, Mausolina, Mélonia, Naphtalie, Nephtaline, Odorina, Oravia, Orphana, Ostérie, Ozonia, Persillia, Phyllista, Pommila, Porcella, Résina, Revita, Romula, Solina, Véranda, Vituline, Welli.

Onkohan nimillä kenties ollut jokin eri merkitys kuin nykyään? Hormonia on ilmiselvästi viiksekäs tyttö ja Odorinalla huono hygienia. Hmm... Hygieniahan sopisi hyvin kreikkalaisen naisen nimeksi...

Ruokavalioista

Nykyään kaikilla on joku hienohkolta kalskahtava ruokavalio. Erityisesti kasvisruokavaliota noudattavien määrä on kasvanut viime vuosina ja allekirjoittanut onkin päättänyt terveydellisistä ja eettisistä syistä liittyä vegetaristien joukkoon. Tästä lähtien tulen noudattamaan tiukasti lakto-ovo-karno-vegetaristista ruokavaliota. Tämä tulee näkymään ruoanlaitossa kasvisten lisääntymisessä sekä karjalanpaistin hyväksymisessä virallisesti salaatiksi.

Juoppolehti deekiksellä?

Aiemmin taisin mainita tuosta ainakin nimeltään ja idealtaan mainiosta webjulkaisusta nimeltä Modern Drunkard Magazine. Joko kaikki lehden toimittajat ovat ryypänneet itsensä hengiltä jo aikapäivää sitten tai tyypit ovat niin pierussa ettei kukaan huomaa, että palvelin on kaatunut ja toimituksen 'kaffe'paussi on venynyt ihan huomaamatta vuosien putkeksi. Sinänsä harmi, olisin mielelläni katsonut mitä tuolta olisi löytynyt.

P.S. Ei, en ole kuplivalla tuulella lasi huulella.

Pelastakaa Pehmoeläimet ry!!

Onko ihmisen julmuudella rajoja? Enää ei riitä pelkästään luonnollisten eläinten hyväksikäyttö ja kidutus vaan pehmoeläimetkin joutuvat nykyään säälimättömästi uusia raaka-aineita etsivien markkinoiden uhreiksi. Pelastakaa Pehmoeläimet ry vaatii pehmoeläinten kidutuksen ja teurastamisen lopettamista, tuotteiden välitöntä vetämistä markkinoilta ja valmistajien rankaisemista ankarasti. Pehmoeläimillä on oikeus lelunarvoiseen elämään! HUOM! Seuraavat kuvat saattavat järkyttää herkimpiä kuluttajia.

Kuvassa teddykarhusta valmistettu laukku. Karhun sisälmykset poistetaan karhun ollessa elossa sen jälkeen, kun se on huumattu haitilaisella Zombie-myrkyllä tai vaihtoehtoisesti Botoxilla liikkumattomaksi. Laukun kahvat valmistetaan karhun omista suolista.



Oikealla penaaleiksi muokattuja pehmoeläimiä. Pitkulainen muoto saadaan venytyspenkissä, jonka jälkeen huumatut eläimet suolestetaan ja ommellaan suljettavaksi vetoketjulla.

Nämä aamutossut on valmistettu venyttämällä karhujen peräaukkoa, kunnes se on riittävän suuri jalan mentäväksi. Tassut on amputoitu tossumaisen muodon aikaan saamiseksi. Huom! Karhut ovat täysin valveilla, mutta kykenemättömiä ilmaisemaan tuskaa myrkyn vuoksi. Huomaa lasittuneet silmät.

Tätäkö turkiksia vastustavat aktivistit ovat halunneet? Tekoturkiskasvattamoissa kärsii vuosittain miljoonia teddykarhuja.
Minä vaan kysyn.

Vierailijoille

Aloittelevana p*njauhajana toivon kommentteja lätinöihini, joten olisi kiva jos jättäisitte jotain elonmerkkiä itsestänne kommentin muodossa! Tosiasiahan on, että tässä blogissa a) ulkoasu haisee, b) sisältö haisee, c) kirjoittaja tuoksuu. En lupaa muuttua, mutta lupaan hymyillä väkinäisesti, väkertää voodoo-nukkeja sulatetuista kynttilöistä, sulkeutua vaatehuoneeseen mököttämään ja kuuntelemaan surullista musiikkia luettuani palautetta. Sen jälkeen laitan höblägeneraattorini päälle ja suollan taas jotain tästä tuutista.